Miten uusi vuosi aloitetaan?

Elämässä se kävi helposti. Heräsi ja nousi, siinä se. Mutta että, minusta tulisi kirjoittaa sen kunniaksi jotain merkittävää, näillä merkeillä, näissä merkeissä. Vuoden vaihtuminen on kuitenkin konkreettinen käänne, mikä minä olen sitä vastaan taistelemaan.

Pidän käänteistä, erityisesti hitaasti etenevistä, kutkuttavista. Elämä kutkuttaa.

Ja kah, keksinhän minä! Satuin katsomaan, miten olin ylipäätään aloittanut. Saanen lainata itseäni, sanojani maaliskuun 22. päivältä: "Ja eikö joka päivä ole menetys, yksi vähemmän. Joka päivä yksi vähemmän."

(Käännekohta on nyt.)

Sanoisin että ei. Nyt huudahtaisin: "Ei todellakaan!" Sanoisin, että joka päivä on yksi enemmän. Ero on todella suuri, joskin vain sanan mittainen.

Jospa on taas aika vaieta? On miellyttävää olla hiljaa. On enemmän koettavaa kuin sanottavaa. Olisipa vain jännittävää olla kanssa hiljaa, tehdä tietoinen valinta. Jos se minulle suodaan, toivon sitä tältä vuodelta. Heti rauhan ja rakkauden, ymmärryksen ja anteeksiannon tarpeettomuuden kokemuksen jälkeen.

Ei ole ihme, että soi ja että soi U2. Että soi yksi sana, ja se on 'one'. Mutta eikö laulussa juuri siitä ole kyse? Varmasti Bono ymmärtäisi. :)