Suu poikki.
Minä ajattelin piirtää nyt tähän pisteen. Eihän mikään tietenkään katkea niin vain, katkaisemalla (niin tekee vain teippi tai lanka), mutta mitä sitä tuomaan sitä suruani tännekin. Kaikkialle minä sitä kannankin, mhmm.
Pojat lohduttavat. Voi pojat, pojat, mitä menittekään tekemään.
Saima sanoo, että "on maa, johon kaikki polut katoaa". Hän viittaa tässä siis taivaaseen. No, Neon 2:n pojillakin on jotakin sanottavaa, nimittäin "ei polku tää vie mihinkään, nyt sen nään, kun vihdoin silmät aukaisen".
Hihi. (Siitäs sait, Saima.) ;)
Poikiin voi aina luottaa!
(Valitettavasti alienit kaappasivat runon, joka oli tässä aiemmin.)
Pojat lohduttavat. Voi pojat, pojat, mitä menittekään tekemään.
Saima sanoo, että "on maa, johon kaikki polut katoaa". Hän viittaa tässä siis taivaaseen. No, Neon 2:n pojillakin on jotakin sanottavaa, nimittäin "ei polku tää vie mihinkään, nyt sen nään, kun vihdoin silmät aukaisen".
Hihi. (Siitäs sait, Saima.) ;)
Poikiin voi aina luottaa!
(Valitettavasti alienit kaappasivat runon, joka oli tässä aiemmin.)
kirjoitti Å kello 22:08
4 Comments:
kuka haluaa sen viimeisen sanan.
Yötä myöten, ja päivää.
Jos viimeisiä sanoja olisi useampia kuin se yksi, kaikki saisivat osansa. Joskus (näin olen huomannut) on oltava tyytyväinen, että saa edes sanan. Viimeinen sana on luksusta.
Niinpä voikin jokaisen sanan kohdalla hiljaa laulaa: "Joko tää sitä ois..."
(Anteeksi, tilasin juuri Neon 2:n kokoelmalevyn. ;) Good times.)
Neon kahdesta tuli mieleen ensimmäinen vetämäni teatteriryhmä. Mielettömän aivoriihen tuloksena lapset valitsivat nimeksi Meon (me ei osata näytellä). Hii haa.
Nyt ihmettelen sitä, miten kuuden kuukauden takomisen jälkeen ei oppilaille mene vieläkään termi "leikkuuvara" päähän. Argh.
Kaikki kunnia aivoriihien vetäjille!
Tuskin koskaan ole tuntunut niin kuuluvani (jonnekin, tänne, joukkoon) kuin vallattomassa aivoriihessä, jossa huudetaan toisten päälle ja rakennetaan ideoita ajatuksista kasaamalla niitä päällekäin kuin legopalikoita. (Tunsin myös eläväni mitä suurimmissa määrin.) Ymmärrän hyvin, miksi aivoriihiä järjestetään.
Kuplamuovi-linkki oli ihana! Yritin luoda poksahduksista jopa alkeellisen rytmin: poks -- poks --- poks - poks - poks. Kivaa oli.
Aivoriihiä pitäisi järjestää useammin, ne ovat hyvästä. :)
Lähetä kommentti
Links to this post:
Luo linkki
<< Home